Kaikissa yliopisto-opinnoissa on noudatettava hyvää tieteellistä käytäntöä sekä hyvää opintokäytäntöä. Opintosuoritukset on hankittava rehellisesti siten, että opiskelija antaa oikean kuva osaamisestaan. Kaikenlainen vilppi ja plagiointi opinnoissa on kielletty.
Vilppi on hyvän tieteellisen ja opintokäytännön loukkaamista epärehellisyydellä. Vilppiä harjoittava loukkaa tieteessä ja opinnoissa hyväksyttyjä työskentelytapoja ja menetelmiä joko tahallisesti, harhauttamistarkoituksessa tai piittaamattomuuttaan (tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään).
Plagioinnilla tarkoitetaan luvatonta lainaamista, eli jonkun toisen laatima työ (teksti, kaavio, ohjelmakoodi, kuva jne.) esitetään omana. Toisen työn luvattoman lainaamisen lisäksi plagiointi voi olla myös ns. itseplagiointia.
Vilppiä on muun muassa:
- Sepittäminen (tekaistujen havaintojen tai faktojen esittäminen).
- Vääristely (alkuperäisten havaintojen tai tiedon tarkoituksellinen muokkaaminen tai esittäminen vääristävästi).
- Lunttaaminen (kiellettyjen keinojen tai apuvälineiden käyttö esimerkiksi tentissä tai tällaisen yritys).
- Läsnäolovilppi (väärän kuvan antaminen omasta tai toisen läsnäolosta opintojaksolla).
- Sääntöjen vastainen yhteistyö (esim. itsenäiseksi tarkoitettu työ on tehty muiden kanssa tai ”haamukirjoittajan” käyttäminen).
- Plagiointi (jonkun toisen työn tai sen osan esittäminen omana).
Plagiointia on muun muassa:
- Toisen tekstin käyttäminen omanaan ilman, että lähdettä lainkaan ilmoitetaan.
- Toisen tekstin käyttäminen omanaan niin, että tekstiä on muunneltu vähäisessä määrin (ns. orjallinen jäljittely, esimerkiksi muutamia sanoja vaihdettu, sanajärjestystä hieman muutettu).
- Sanatarkat lainaukset, joissa lähde on ilmoitettu mutta joista ei ilmene, että kyseessä on lainaus eikä pelkkä viittaus (ns. copy paste -menetelmä).
- Hieman muunnellun tekstin käyttäminen siten, että lähde on ilmoitettu (copy paste -menetelmä ja orjallinen jäljittely yhdistettynä).
- Oman aiemman työn käyttäminen uutena uutta opintosuoritusta varten ilmoittamatta, että työtä on käytetty toiseen opintosuoritukseen aiemmin (itseplagiointi).
Lähde: Walker, J. (2010) Measuring plagiarism: researching what students do, not what they say they do, Studies in Higher Education, 35:1, 41-59.
Huomaathan, että plagiointia ja tiedon jakamista koskevat käsitykset ja käytännöt ovat kulttuurisidonnaisia. Ei voi siis olettaa, että kaikilla Suomeen muualta tulevilla opiskelijoilla on samanlainen käsitys lähteidenkäytöstä ja viittauksesta kuin meillä. Onkin tarpeen keskustella siitä, mitä Helsingin yliopistossa ymmärretään plagioinnilla ja minkälaiseen tieteelliseen kirjoittamiseen opinnoissa pyritään. Kielelliset ongelmat voivat tuottaa plagiointia tai siihen verrattavissa olevaa ilmaisutapaa, jos opiskelijan kielitaito tai luottamus omaan kielelliseen ilmaisuunsa ei riitä tukemaan itsenäistä prosessointia ja tekstintuottamista.