Jännittäminen on tavallista ja normaalia; ryhmätyöt, keskustelut ja erityisesti esiintyminen muiden ihmisten edessä ovat monille opiskelijoille jännittäviä. Ongelmaksi jännittäminen muuttuu silloin, jos se estää opiskelijaa osallistumasta kursseille tai kurssit jäävät kesken jännittämisen takia.
Jännittämiseen voidaan vaikuttaa harjoittelemalla vuorovaikutustaitoja ja esiintymistä. Onnistumisen kokemusten ja taitojen kehittymisen kautta jännittäminen kohtuullistuu. Oman jännittämisen kanssa voi oppia elämään. Tärkeää on myös muistaa, että jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Kohtuullisena pysyessään siitä on hyötyä, sillä se auttaa pitämään fokuksen tehtävässä.
Työkaluja opetustilanteisiin
- Keskustele opiskelijoiden kanssa siitä, että jännittäminen on normaalia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
- Jos opiskelijat eivät tunne toisiaan, varaa tutustumiselle aikaa. Jännitystä vähentää se, että tutustuminen aloitetaan pariharjoituksilla tai pienryhmissä. Työskentely toistuvasti saman parin tai pienryhmän kanssa voi lisätä turvallisuutta.
- Huolehdi opiskelijoiden jakautumisesta pienryhmiin, jotta kukaan ei jää ulkopuolelle.
- Jatka pari- ja pienryhmätehtäviä läpi kurssin, jos se on kurssin tavoitteiden mukaista. Myös esiintymistä voi suunnitella ja toteuttaa pareittain tai pienryhmissä.
- Selkeät tehtävät, tehtävänannot ja pelisäännöt vähentävät kaikkien opiskelijoiden epävarmuutta ja jännittämistä. Esimerkiksi pienryhmissä voidaan sopia rooleista ja työnjaosta.
Työkaluja ohjaukseen
- Kiinnitä ohjauksessa huomiota opiskelijan kurssisuorituksiin. Jos huomaat, että suorituksista puuttuu pakollisia kursseja, joissa on vaadittu esiintymistä tai ryhmätöiden tekemistä, voit varovasti kysellä asiasta ja ohjata opiskelijan tarvittaessa hakemaan tukea.
- Opiskelijan on hyvä vähitellen lisätä opintoihinsa kursseja, joissa on ryhmätöitä, keskusteluja ja esiintymistä. Miettikää, miten tämä voisi tapahtua niin, että opiskelija saisi vähitellen positiivisia kokemuksia jännittävistä tilanteista. Epämukavuusalueelle astuminen on välttämätöntä, jotta sosiaaliset taidot voisivat kehittyä, mutta toisaalta liian suuret vaatimukset voivat lisätä jännittämistä ja kuormittuneisuutta.
- Opiskelija voi valita jonkun esiintymistä tai ryhmätyötä sisältävän kurssin ja sopia siihen aluksi yksilöllisiä järjestelyitä. Taitojen kehittyessä tarve yksilöllisille järjestelyille usein pienenee.
- Konsultoi tarvittaessa opintopsykologia. Opiskelijan niin toivoessa voidaan järjestää tapaaminen, johon myös opintopsykologi osallistuu.
Esimerkkejä yksilöllisistä järjestelyistä
On opiskelijan edun mukaista harjoitella sosiaalisia taitoja, mutta toisinaan kurssin vaatimukset ja suoritustavat ovat opiskelijalle liian kuormittavia. Liian kovat vaatimukset eivät tue opiskelijan kehittymistä vaan tuottavat epäonnistumisen kokemuksia ja lisäävät helposti sosiaalisten tilanteiden välttelyä. Jos opiskelija kertoo tai huomaat itse, että vaatimukset ovat opiskelijalle liian kovat, voit pyytää häntä hakemaan suositusta yksilöllisistä järjestelyistä. Voit myös konsultoida opintopsykologia.
Yksilöllisinä järjestelyinä voidaan tarjota suoritusvaihtoehtoja niin, että opintojakson osaamistavoitteet kuitenkin täyttyvät:
- Jos opintojakson osaamistavoitteena ei ole viestintä- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu, voit sopia opiskelijan kanssa muita suoritustapoja kuten esseet tai oppimispäiväkirjat niin, että opintojakson tavoitteet voidaan saavuttaa ja vaatimustaso vastaa muita suoritustapoja.
- Jos opintojakson osaamistavoitteena on viestintä- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu, opiskelijan kanssa voi sopia yksilöllisesti räätälöidystä suoritustavasta. Jotta opintojakson sisältyvien sosiaalisten taitojen harjoittelu olisi opiskelijalle mahdollista, lähde liikkeelle hänen tilanteestaan ja lähtökohdistaan. Keskustele opiskelijan kanssa kahden kesken ja etsikää harjoittelutapoja, jotka ovat sillä hetkellä mahdollisia.
Esimerkkejä viestintä- ja vuorovaikutustaitojen räätälöityyn harjoitteluun:
- Kandiesitelmä pienemmälle ryhmälle tai opettajalle
- Esitys videoidaan ja esitetään muille opiskelijoille tai vain opettajalle
- Opponointi seminaarissa kirjallisesti ja palautteen antaminen kahden kesken toiselle opiskelijalle tai opettajan avustuksella
- Taululaskuharjoituksissa tehtävien ratkominen ensin pienryhmissä tai tehtävän tarkistaminen vähän ennen varsinaisen laskuharjoituksen alkamista
Tukea jännittämiseen