Ohjauksella pyritään vahvistamaan ohjattavan toimijuutta: tekemisen mielekkyyttä, motivoitumista ja omistajuutta sekä itsereflektiota omista tiedoista, taidoista ja voimavaroista. Ohjaajan tehtävä ei ole tehdä asioita opiskelijan puolesta, vaan ohjeistaa opiskelijaa toiminnan suuntaamisessa. Toimijuuden vahvistaminen on tiiviissä yhteydessä opiskelijan tavoitteisiin, asiantuntijaksi kasvun prosesseihin (ja identiteettikehitykseen laajemminkin) ja siten myös opiskelumotivaatioon ja -hyvinvointiin.
Opiskelijan toimijuuden, opiskelumotivaation ja -hyvinvoinnin sekä asiantuntijaksi kasvun kannalta keskeistä onkin se, miten opiskelija hahmottaa opintojensa ja laajemman elämänuransa välisiä yhteyksiä: mikä häntä opinnoissa kiinnostaa, mitä hän tavoittelee opinnoilla ja mitä merkitystä opinnot luovat hänen elämäänsä. Tässä ohjaaja voi olla avuksi sallimalla myös opintojen ulkopuolisen maailman tulla osaksi ohjauskohtaamista.
Opiskeluun myös kuuluu monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Esimerkiksi uuden oppiminen herättää usein epävarmuutta siitä, osaako ja oppiiko. Epävarmuus voi tuntua stressaavalta ja pahimmillaan lisätä aikaansaamisen haasteita. Opiskelijat vertaavat helposti itseään ideaaliopiskelijaan ja lukevat sosiaalisesta mediasta onnistumiskertomuksia. Vertailu voi herättää tunteen itsestä epäonnistujana tai epänormaalina myös silloin, kun opintoihin liittyvät haasteet ovat tavanomaisia ja opiskeluun kuuluvia. Tämän vuoksi ohjaamisessa on hyödyllistä normalisoida opiskeluun liittyviä haasteita.
Ohjaajan on oltava valmis kuuntelemaan ja ottamaan vastaan se, mitä ohjattava haluaa tilanteestaan kertoa, mutta kaiken opiskelijan kertoman ei pidä jäädä ohjaajan harteille.
Työvälineitä opiskelijan ohjaukseen
Ohjaajan on tärkeää tiedostaa, ettei ole yhtä oikeaa tapaa opiskella ja että jokaisella on erilainen kyky opiskella. Opiskelukyky syntyy usean eri osa-alueen vuorovaikutuksessa, ja asian jäsentelyä voi auttaa opiskelukykymallin (YTHS:n verkkosivu) tutkiminen yhdessä opiskelijan kanssa. Opiskelijaa voi kannustaa pohtimaan, missä asioissa hän kokee olevansa vahvoilla ja millä osa-alueilla hän kaipaisi apua tai vahvistusta:
- Opiskelutaitojen ja omien voimavarojen kohdalla voi yhdessä pohtia, mistä opiskelija saa apua ja miten opiskelija voi omatoimisesti edistää tilannettaan.
- Kun puhutaan opiskeluympäristöstä sekä opetuksesta ja ohjauksesta, on tärkeää, että ohjaaja kuuntelee opiskelijan palautetta ja pohtii, mitä toimia tarvitaan, jottei opintojen edistämiselle synny esteitä.
Ohjauskompassista löydät tietoa siitä, ketkä muut toimijat tarjoavat opiskelijoille ohjausta yliopistolla ja missä tilanteissa voit ohjata opiskelijan eteenpäin. Haastavista ohjaustilanteista kertovalta ohjesivulta saat tukea omien rajojesi pohdintaan, sekä käytännön toimintaohjeita haastaviin ohjaustilanteisiin.
Ammatillinen hyväntahtoisuus ohjaajan työkaluna ja tavoitteena
Ohjaajan yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena voidaan pitää niin sanottua ammatillista hyväntahtoisuutta – pyrkimystä kunnioittavaan, empaattiseen ja eettiseen vuorovaikutukseen, jossa ohjattava tuntee olevansa hyväksytty, kunnioitettu ja turvassa sellaisena kuin on. Kohtaaminen, kuunteleminen ja keskustelu ovat itseisarvoisen tärkeitä ja arvokkaita elementtejä ohjauksessa.
Ammatillinen hyväntahtoisuus ei tarkoita sitä, että ohjaajan tulisi ratkaista opiskelijan ongelmia tämän puolesta. Ohjaajan ei myöskään pidä yrittää olla terapeutti, psykologi, uraohjaaja, pappi, te-palveluiden asiantuntija, maahanmuuttoviranomainen tai mitään muutakaan, mikä ei ohjaajan toimenkuvaan kuulu.
Ammatilliseen hyväntahtoisuuteen perustuvassa ohjauksessa olennaista on
- välittää turvallista ilmapiiriä ja antaa opiskelijalle aikaa pohtia itseään askarruttavia asioita
- sallia opintojen ulkopuolisen maailman ja elämän tulla luontevaksi osaksi keskustelua
- pyrkiä auttamaan opiskelijaa eteenpäin pohdinnoissaan esimerkiksi kuuntelemalla, kyselemällä ja yhdessä pohdiskelemalla.